Blogin tarina

Meidän perhe eli kesällä 2016 aikamoista muutosten aikaa. Melkein yhden kuukauden sisällä tehtiin päätöksiä koskien talon myymistä, Joensuuhun muutosta ja työelämästä poisjäämisestä hoitovapaani jälkeen, koska sain kauan tavoittelemani opiskelupaikan. Luulin, että aloitan syksyllä lähihoitajan opinnot, mutta jouduinkin perumaan opiskelupaikan toisen vuoksi.

Alkukesästä ajattelin, että jos elämässämme alkaa uudet kuviot niin voisin alkaa bloggaamaan perheemme arjesta. Muussa tapauksessa en. Kohtalo siis päättäköön! Olen pitänyt aiemminkin blogia; yhtä fitnessajoiltani ja toista, aiheena koirankoulutus ja tavoitteellinen harrastaminen koiran kanssa. Molemmat taitavat vielä olla julkisia, mutta en ole käynyt sivuilla aikoihin. 


Tähän kuvaan kiteytyy paljon ja siitä blogi sai nimensä. Tästä kuvasta tuli heti myös blogin "tunnuskuva". Olimme mökillämme, minulle maailman rakkaimmassa paikassa. Se edustaa minulle rauhaa ja pysyvyyttä. Tuona kesäiltana minusta tuntui, että nyt olen saanut elämältäni kaiken mitä siltä olen aina halunnutkin. Edessä olisi suuria muutoksia minkä tunsin haluavani jakaa muiden kanssa ja ensimmäinen blogipostaukseni kantoi nimeä "Kodittomat", joka oli luetuin kirjoitukseni Lilyn blogiportaalissa.

Mitä minä sitten sain? Vajaa kymmenen vuotta sitten kirjoitin kesälomallani (juurikin tuolla mökillä) kirjeen itselleni, johon listasin tärkeimmät asiat mitä toivon saavuttavani ennen kuin täytän 30-vuotta. Kirje on edelleenkin tallessa ja siinä luki: haluaisin olla naimisissa ja ainakin jo yhden lapsen äiti, haluaisin asua omakotitalossa mielellään vielä uudessa sellaisessa ja toivon tekeväni työtä, jota voin sanoa rakastavani ja ehkä toimia yrittäjänä. Muuta en toivo. Ja tässä sitä ollaan. Tai ainakin melkein. Sairaanhoitajan alkaneet opinnot olivat minulle viimeinen unelmieni (tai tähänastisen elämäni) täyttymys.

Kommentit

Suositut tekstit