Vauvan sukupuoli + toinenkin salaisuus!

Me käytiin tänään Lahdessa ja vietiin pienet koirat porukoille hoitoon tulevan matkan vuoksi. Samalla piipahdimme yksityisellä klinikalla katsomassa vauvaa ultran kautta. Esikoisesta kävimme myös, mutta silloin pääasiassa oli tarkat kasvokuvat ja 4D-muistot kuvin ja videoin. Olihan kaikki silloin niin uutta meille! Ja Emilio näytti ruudulla aivan edesmenneeltä isältäni pienenä.

Nyt tällä kertaa ajattelimme, että yritetään selvittää sukupuolta, joka on hieman halvempaa. En voisi olla raskaana loppuun saakka siten etten tiedä. Rakenneultrassa ensikuussa keskitytään tärkeimpiin asioihin ja siellä asia ei välttämättä tule edes esille. Nyt vauva oli kasvanut hienosti viikkoihin nähden, painoa oli noin 260g. Vaikka olen nyt juuri niillä viikoilla kun sukupuolen voi jo aika varmasti selvittää (jos se vain siis näkyy), niin en tiedä suosittelenko kenellekään sitä vielä tässä vaiheessa. Eri asia oli se 4D-ultra, jossa mekin saimme silmin nähden täyden varmistuksen Emilion sukukalleuksille ja olin jo lähemmäs 30. viikolla. 



Nyt kävi siis niin, että vauva oli normaaliin tapaan erittäin rauhallinen ja sain pomppia huoneessa kahteen eri otteeseen, jotta hänet saataisiin eri asentoon (ei puhettakaan tällaisesta esikoisen kohdalla). Ei se paljoa auttanut: jalat ristissä ja peppu aivan kohdun seinämässä kiinni. Kätilö antoi silti kahdesta eri vaihtoehdosta arvioksi pojan. Itse osasin tätä jo odottaa ja sinänsä tuli olo, että näin sen pitääkin olla. Nyt (melkein) kahden lapsen jälkeen en ole koskaan osannut asettaa mitään odotuksia ja toiveita koskien pientä ihmistä ja häntä määritteleviä ominaisuuksia. Jotenkin ihanaa, että kaikki on sattumaa. Ainahan tietenkin jotain mielikuvia käy läpi. Lapsi on aina sitä mitä annetaan ja itse otan ne sellaisenaan vastaan. Ihan kiva ettei näihin asioihin (ainakaan vielä) voi normaaliolosuhteissa vaikuttaa. 



Olen aika varma, että se mitä näkyi on lopputulema, joten toki alan muodostaa hänestä nyt sen tyyppistä kuvaa. Ainakin pienen pojan pyörittely on ennestään tuttua. :) Nimiä voi alkaa jo miettiä ja ehkäpä saan nyt tälle pojalle ujutettua edesmenneiltä rakkailta "elämäni miehiltä" siirrettyä muutaman nimen. Muutenkin voi huokaista sen suhteen, että meillä on kaikki valmiina häntä varten. Varsinkin ne vaatteet. Eli reissusta en aio ostaa yhtään lastenvaatetta, ideana oli, että jos väriä täytyykin vaihtaa nykyisestä niin hommailen sitä pinkkiä Jenkeistä useammassa eri koossa ja loput voisin tehdä itse ja toki saada lahjaksi. Niin ja ne kalliit ulkovaatteetkin pääsee uudestaan hyvään käyttöön! Leluista puhumattakaan.

Ennen kaikkea meillä on mitä ihanin isoveli täällä odottamassa! Hän totesi ultrassa että "tuolla on kala, kala on uimassa".

Käytiin vielä ennen kotia lähtöä syömässä (meksikolaista tietenkin, jonka tulisuus ei meidän taaperoa -tai vauvaa- haittaa). Ainiin, meinasin aivan unohtaa: blogilla on aivan uudet ja suuret tuulet puhaltelemassa. Mammalandian ihanista leideistä siirryn pian toiseen varmasti yhtä ihanaan porukkaan: olkaa lukuyhteyksissä. <3

______________________________

Elämän ei tarvitse olla pelkkää pinkkiä hattaraa, myös kirpeää salmiakkia mahtuu mukaan. <3
______________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!


MAMMALANDIAN blogit

Kommentit

Suositut tekstit