Missä olisin nyt jos ei olisi perhettä?

Minulle tuli yksi päivä mieleen, että mitä jos asiat eivät olisi menneet niin kuin ne meni. Missä olisin nyt? 

Käännekohta elämässäni tapahtui 7 vuotta sitten kun tapasin nykyisen mieheni. Siitä alkoi pitkään kaivattu hyvä elämä. Sellainen tietynlainen pysyvyys. Tai kyllä minä elämästäni olen aina pitänyt, mutta sellainen normaali parisuhde ja yhteiset tavoitteet olivat minulle uutta. En silti osannut vielä silloin kuvitella, että kesällä 2017 tulen olemaan tässä. En voisi koskaan kaivata mitään muuta, mutta olen silti iloinen siitä, että tein lapsia vasta reippaasti yli parikymppisenä. Vaikka luulin aiemmin, että tietyt asiat pitää kokea ennen perheen perustamista, niin kyllä minä olen niin sanoin kuvaamattoman hienon reissun tehnyt juurikin äitinä. Elämäni hienoimmat kokemukset ovat nimenomaan olleet tässä ja nyt, eikä silloin. Niihin lukeutuu paljon asioita myös äitiyden ulkopuolelta, esimerkiksi vaimoksi tuleminen, tuleva ammattini taikka unelmieni matkat Meksikoon ja kohta Jenkkeihin.

Mutta itse asiaan eli kuvitelmiin. Siitä olen aika varma, että asuisin tällä hetkellä edelleen Helsingissä. Vuokralla pienessä ja tunnelmallisessa kaksiossa, jossain samoissa paikoissa missä silloin ennenkin eli ratikka -tai metromatkan päässä keskustasta, ehkä Kulosaaressa. Ja se on myös varmaa, että minulla olisi nuo kaksi vanhinta koiraa. Eläimet ja koiraharrastukset olivat minulle henkireikä. Uskon, että olisin saattanut hankkia myös kolmannen nartun tai saada sen oman kennelini kasvateista, kuten sain nytkin tämän nuorimman chihuneitini. Luulen, että Helsingissä koirankasvatustoimintani olisi jatkunut kun taas täällä se loppui. Niin ja eiköhän tuo käärmekin olisi seurannut matkassa kuten se on tehnyt jo melkein 10 vuotta. 

(Instagramissa toinen nostalginen kuva)

Olisinko vieläkin pankkialalla vai muissa tradenomille sopivissa hommissa, kenties jossain asiantuntijatehtävissä? Vai olisinko toteuttanut suunnitelmia kohdistuen ulkomaille, koska siihen ei olisi esteitä? Helsingissä olisi ollut hyvä opiskella myös sairaanhoitajaksi, mutta en tiedä olisinko lähtenyt sille tielle. Olisinko koskaan saanut niin paljon kimmoketta siihen kuin mitä olen saanut täällä esimerkiksi doulauksen ja oman lapsen kautta.. Muistan kuitenkin sen hetken, kun asuin aikoinaan ihan Kätilöopiston vieressä. Jo paria vuotta sitä aiemmin kun pyörin sillä seudulla niin sen laitoksen valot hehkuivat aina illalla kirkkaana kun käytin koiria iltalenkillä ja mietin, voisiko minusta tulla kätilö? Samoihin aikoihin Yleltä tuli sarja nimeltä Sydänääniä, jota seurasin tiuhaan. En ollut silloin vielä aloittanut tradenomin opintoja.

Se mitä myös tekisin olisi tietenkin biletys Helsingin yössä yhdessä kaasoni kanssa. Tosin hänestä ei olisi tullut kaasoani, koska en usko, että olisin naimisissa. Tuskin edes kihloissa. Luulen, että olisin seurustellut ehkä parissa lyhyessä suhteessa jos niissäkään. Olisin varmaan sinkku, koska viihdyn myös yksin. Mutta luulen, että tämän ikäisenä kävisin jo läpi jonkinlaista kriisiä tulevaisuuden suhteen, vaikka en usko, että ympärilläni olisi perheellisiä kuten tätä nykyä. Kävisin siis siistissä sisätyössä virka-aikoina, viikonloppuisin harrastaisin koirieni kanssa ja kävisin tuttujen kanssa brunssilla sekä harrastaisin jotain ihanaa ja mielenkiintoista. Vielä näinäkin päivinä saatan kaivata takaisin Helsinkiin. Vai olisinko kuitenkin palannut synnyinkaupunkiini Lahteen, josta lähdin täysi-ikäisyyden tullen? Siellä asiat saattaisivatkin olla melkein samoilla raiteilla kuin millä ne ovat nytkin.

Kuljettiko elämä sinutkin sinne minne tahdoit ja missä on hyvä olla? Oletko silti koskaan miettinyt missä voisit olla juuri nyt jos..?

______________________________

Elämän ei tarvitse olla pelkkää pinkkiä hattaraa, myös kirpeää salmiakkia mahtuu mukaan. <3
______________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!


MAMMALANDIAN blogit


Kommentit

Suositut tekstit