Kaukomatkalle raskaana, esikoinen jää kotiin?

Losin matka alkaa lähestyä. Samaan aikaan se on sekä mahtavaa, että jotenkin kamalaa. Mahtavaa tietenkin siksi, että kaupunki ei esittelyjä tarvitse ja sen jälkeen olen käynyt kaikissa niissä lempikaupungeissani mitä Yhdysvalloilla on ollut tarjota. Ja kamalaa siksi, että moni pelko ja huoli seuraa mukana..

Itse en ole ollenkaan huolissani matkustamisesta raskaana, otamme toki matkavakuutuksen jos lääkäripalveluita tarvitsee käyttää. Matkan ajankohdan aikaan olen melkein puolivälissä raskautta. Neuvolan terkankin mukaan näillä "turvallisilla" viikoilla on varmasti ihan kiva matkustaa. Äitini ja mummoni on toki toista mieltä, he ovat matkaa vastaan ja se olisi kuulemma parempi perua (ihan senkin vuoksi, että se on turhaa rahanmenoa). He ovat myös varmoja, että matkalla tulee keskenmeno vain sen vuoksi, että matkalle lähdin. No, jos tulee niin valitettavasti vauvaa ei olisi voinut pelastaa täälläkään, joten en sinänsä ymmärrä..

Se mistä itselläni on huoli on ainakin oma ikävä esikoista kohtaan. Hän ei nimittäin tule mukaan matkalle (ja toki tulisi jos kyseessä olisi lapsi, joka ei pärjäisi isovanhempien hoidossa). Varmaan raskaushormonit vielä tehostaa sitä tosiasiaa, etten ajattele järjellä vaan tunteella. Luulen, että Emiliolla menee todella hyvin ainakin puolet ajasta, mutta nyt kun hän jo ymmärtää enemmän niin loppuajasta saattaa ikävä iskeä häneenkin. Kokemuksesta emme tällä kertaa soita hänelle, viimeksi se oli laukaissut ikävän (eikä hän minullekaan mitään puhelimessa sanonut) muuten niin normaalisti menneellä hoitoreissulla. Toivon, että pystyisin nauttimaan matkasta ikävästä huolimatta. Ihan vain hänen vuokseen teemme yllättävän lyhyen matkan noinkin kauas. Tietenkin myös kannan huolta siitä, että jos hänelle käy täällä jotain. 


Päätös siitä, ettei Emilio tule mukaan oli sinänsä helppo. Olen täysin sitä mieltä, että hän on paremmassa turvassa täällä kotona. Losi ei ole mikään maailman turvallisin mesta, vaikkei se myöskään ole Mexico City. Pelkästään se kuumuus ja aurinko ahdistaa minua lasta ajatellen. Toisekseen, meille ei lähde mukaan apukäsiä matkalle. Ja onhan tämä aika hyvä hetki antaa aikaa vain meille vanhemmille (me kun sitä harvemmin vietämme). Tällaista matkaa ei ole suunnitelmissa enää pitkään aikaan, koska seuraavat matkat sijoittuvat varmaan perus Tenskulle lasten kanssa. Tottakai matkustaminen olisi myös ollut vielä kalliimpaa lapsen kanssa. En myöskään tiedä miten olisin saanut pidettyä tuon pojan siinä koneessa (no koneessa ehkä, mutta penkissä: noup). Tuon kaltaiselle matkalle lähdettäessä en haluaisi ajatella turvaistuimia, matkarattaita, päiväunia ja aikataulutettuja ruokailuja. Haluamme olla liikkeessä aamusta iltaan, aktiviteetteihin kuuluu mm. pitkiä ajokilometrejä, tuntitolkulla outleteissa kiertelyä, rauhallista rannalla oloa, turistikierroksia, kiihdytysajot, ampumaradalle meno, iltamenot Las Vegasissa, kenties studioyleisöksi meneminen ja pyöräilyretki. 

Toinen huoli mitä kannan on se, että pysyykö kone ilmassa. Ihan oikeasti!? On ollut tosi hyvä idea katsoa telkasta Lentoturmatutkinta-ohjelmaa. Ja onhan tämä nykymaailma vähän sellainen, ettei ohjus koneen kyljessä olisi mikään uusi juttu. En ole koskaan aiemmin pelännyt lentämistä, olenhan kokenut sen aika monesti, mutta nyt, pääni luultavasti leviää siinä 11 tunnin aikana tai mitä ikinä tuo lentoaika onkaan. Aiemmin on vain ajatellut että voivoi, sille ei sitten voisi minkään, ehkä joku jäisi kaipaamaan, mutta nyt ajattelen koko ajan sitä, että pieni poikani jäisi orvoksi. Varmaan aivan naurettavaa, mutta minkäs teet. Eli yritä tässä nyt sitten nauttia tulevasta matkasta noinkin upeaan kohteeseen varsinkin kun mitään sen suurempia odotuksia ei ole kuin se, että pysymme elossa ja näen taas poikani.

Kaikki tarinat ja kokemukset ikävän selättämisestä otetaan vastaan? Taikka lentopelon.. Entäpä traumatisoituuko lapsemme ikiajoiksi? Myös aktiviteettejä Losin ympäristöön saa ehdottaa. :)

______________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!


MAMMALANDIAN blogit

Kommentit

  1. Mäkin kuulisin keinoja lentopelon selättämiseen! Rakastaisin matkustaa, mutta lentopelko meinaa viedä sen ilon. :( Kannattaa muuten lukea kirja Irti lentopelosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kirja olikin siis Lentopelko hallintaan -niminen.

      Poista
    2. Kiitti vinkistä! Mulla ei varmaan edes ole mitään oikeaa lentopelkoa, mutta jokin sisäinen äiti vaan tässä nyt hätäilee.. :(

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit