Neljä raskautta, kaksi lasta?

Kysymysmerkki siitä syystä, että toistaiseksi lapsia on vielä yksi, mutta numero kakkosta taitaa nyt joku tavoitella kovin sinnikkäästi. Minä kannustan häntä kovasti, jotta näemme maaliviivalla.

Tämä on minun neljäs raskauteni. En osaa enää sanoa, onko kehoni tehokas vai ei niin tehokas näissä asioissa? Pettikö kehoni minut vai tekikö se palveluksen? Tämän vuoden talven blogiteksteistä saattaa olla luettavissa, että jotain ikävää sattui. Ja vielä päivää ennen kuin harjoitteluni sairaalalla alkoi, se viikko oli todella "hienoa" aikaa.. En tiennyt, en edes ajatellut, että minun pitäisi kokea se vielä toisenkin kerran. Eikö kahden vuoden takainen kokemus jo riittänyt? Näillä menetetyillä raskauksilla oli taustalla samanlaiset piirteet keskenään, joita en halua tässä sen enempää valottaa, siksikö ne vietiin pois? 

Tyhjän asunnon eleganssi. Sun ulosmarssi oli farssi. Sanoin jos sä lähdet näin aurinkoisen aamun voit yhtä hyvin viedä koko auringon mukanas mut siel se kusipää vaan paistaa. Säteillänsä raiskaa kun voin sut vielä maistaa. Sun jälkeen nimetään tauti. On se elämä nii hassuu ja kun sataa sitä kastuu. Mä hain vikoi sanoi. Sä jätät jäljen. 
(Paperi T, Sä jätät jäljen)

Olen nyt 13. raskausviikolla. Sinänsä hassua, koska olen melkein samoilla viikoilla kuin ensimmäinen raskauteni, joka meni kesken. Viikkoa ennen ensimmäistä ultraa. Laskettuaika heittää parilla viikolla, mutta saammeko nyt sen jouluvauvan jota emme silloin saaneet? Oloni on tällä kertaa varma, kuten Emiliosta heti plussan jälkeen. Sekä ensimmäinen että kolmas raskaus ei koskaan muuttunut minulle todeksi tunnetasolla, molemmista näin verisiä unia öisin. Tosin, minulla on todistetusti sellainen intuitio mitä ehkä harvalla ihmisellä on. Raskauspäiväkirjassani on lause, joka on kirjoitettu siihen ennen kuin mitään on alettu edes suunnittelemaan: jos laskettuaika on marraskuussa käy huonosti. Keskenmenneen raskauden laskettuaika olisi ollut ihan sen kuun alussa. 

Kaikille raskausaika ei ole välttämättä onnellista odotuksen aikaa. Se voi olla piinaa, löysässä hirressä roikkumista. Koska ne jätti jäljen. Olen kuitenkin niin turtunut noihin ikäviin tilanteisiin, että en jaksa enää pelätä. Olenhan sisälläni kuitenkin maailman onnellisin tästä uudesta elämästä, jota saan etuoikeutettuna kantaa. Edessä on taas ainutlaatuinen matka, viimeksikin se oli hyvä matka. Uskallan jo kuvitella, toivoa ja suunnitella. 

Myös pieni isoveli on alkanut huomioida vauvaa, hän kuuntelee kanssani sikiön sydämensykkeitä ja sanoo hei, hei vauva. Vauva kuulemma nukkuu ja hän on muodostanut yhteyden siihen koskemalla napaani. Olen iloinen ajatuksesta, että Emilio saa maailmaan ystävän, jonka kanssa kävellä täällä (ja juosta). Toivon, että saamme vielä lisää käsipareja heille, joita halata silloinkin kun meitä ei enää ole. Tuntuu ihanalta, jos saisin kokea tämän kaiken uudestaan. Ne pienet kädet ja se avuttomuus, katse ja hymyt. Uudet sekä jo vanhat tutut kokemukset ja se tuleva sisarusten vuorovaikutus. Pienten vaatteiden viikkaus ja kasvava rakkaus uutta ihmistä kohtaan.

 

Ajattelen, että molemmilla lapsilla on nyt suojelussisarukset jossain tuolla. Olen antanut jo lapsia pois liian aikaisin, jospa näitä ei täten koskaan tarvitse antaa pois? Sekä Emilio, että tuleva vauva kantaa aina pientä palasta mukanaan heistä, joita en koskaan nähnyt. Tai itseasiassa kyllä näin.

______________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!

Kommentit

  1. Toivon sydämeni pohjasta että raskautesi sujuu hyvin <3! Itsekään en uskaltanut raskaudestani heti nauttia kunnolla.. vasta puolenvälin jälkeen aloin iloita ja uskoa että kaikki tulee menemään hyvin. Tsempit sinne siis ! Jään seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
  2. Onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki sujuu toivotusti tällä kertaa <3 Ihania uutisia! Pakko sanoa, että tällaisten uutisten myötä omakin (krooninen) vauvakuumeeni nostaa päätään ;) Tuttuja on myös nuo epävarmuuden tunteet, meneekö kaikki hyvin jne. Tsemppiä niihin!

    Ihanaa kesän jatkoa teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hyvää kesää sinnekin. :) Ehkäpä siis kerta kiellon päälle? :D

      Poista
  3. Ihana kirjoitus vaikeasta asiasta. Puit monta ajatusta sanoiksi, joita itse en ole näytölle saanut. Kaikkea hyvää sulle ja teidän perheelle. :)

    http://viivyvierellain.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin! Joskus pitää vaan antaa tulla.. :)

      Poista
  4. <3 tsemppiä!

    Meidän esikoinen syntyi erittäin pienenä keskosena ja sen jälkeen koimme neljä keskenmenoa ennen kahta täysiaikaista raskautta. Oli siinä monen moista tunnetta ja ajatusta pinnassa kaikkinensa. Joka tapauksessa onnea odotukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Aikamoinen koettelemus teillä.. :(

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit