Miten vieroitin itseni sokerista?

Tämä aihe tuntuu kiinnostavan monia, joten kerronpa omasta taipaleestani nyt viimeisen puolentoistavuoden ajalta. Kuinka sitä on sovellettu lapseen?

Sokerilta, varsinkaan lisätyltä sellaiselta on vaikeaa välttyä. Toisaalta, keho myös tarvitsee sokeria. Aloin pohtia näitä asioita juurikin silloin kun esikoinen alkoi maistella kiinteitä. Tulin siihen tulokseen, että lapsi voi olla ilman sokeria ja haluan vähentää sellaisten tuotteiden käyttöä itsekin oman terveyteni vuoksi (en jeesustelun). Jätin pikkuhiljaa ostamatta tiettyjä tuotteita, en karsinut kaikkea kerralla. Minua kiinnosti myös oman äitini aikoinaan toteuttama periaate minun suhteen, jolloin söin makeaa ensimmäisiä kertoja varmaan vasta 3-4 vuotiaana. On kuitenkin päivänselvää, että nykyään sokeria (niin kuin paljon muutakin) käytetään liikaa, varsinkin lapsilla, niin se vain on. Kohtuus voi tarkoittaa erilaisia määriä erilaisilla ihmisillä. 

 

En tiedä voiko varhaisella tottumuksella olla asiaan yhteyttä, mutta en ole kovinkaan makean perään. Siitäkin huolimatta kulutin entisessä ruokavaliossani ihan tuhottoman paljon sokeria. Mutta näin olen huomannut myös Emilion suhteen, nykyään hän tietää jo mitä on kakku (ja sitäkin kaiken sen vinkumisen jälkeen söi synttäreillään vain muutaman lusikallisen). Hän ei kuitenkaan tiedä mitä on trippimehu, jukurtti, pulla ja karkit. Vaikka on niitä kyllä nyt maistellut. En ole totaalikieltäytyjä tilanteiden tullessa eteen. Jäätelöä poikamme on nyt saanut maistaa joka kesä, mutta tulos on aina ollut ulossylkeminen. Minusta on kuitenkin ikävää, että mikäli omaa tällaisen elämäntyylin, niin sitä poljetaan alas ja vähätellään?

Oma taipaleeni alkoi aikoinaan sillä, että jätin ruokavaliostani pois mehut, jukurtit, sokerin teestä ja leivonnasta, limsat, ketsupin, valmishillot, murot, kaakaon juonnin ja mitä näitä nyt on.. Osan tuotteista korvasin uusiin esimerkiksi hunajaan, luonnonjukurttiin, vissyyn ja raakakaakaohon. En myöskään halunnut käyttää makeutusaineita (tai sokerittomia mehuja), koska siinä vaiheessa käytän mieluummin sokeria. Pian tämän jälkeen kiinnostuin vihermehuista ja se varmaan antoi lopullisen vauhdituksen projektille. En aiemmin syönyt hedelmiä oikeastaan ollenkaan ja nyt syön muutaman joka päivä, siinä on minulle tarpeeksi sokeria luonnollisessa muodossa. Omatekemissä mehuissani en kuitenkaan käytä hedelmiä vaan mieluummin vihanneksia. Kun suuni tottui erilaisiin ja uusin makuihin, niin huomasin että sokeroitujen tuotteiden nauttimisesta tuli jopa vaikeaa ja epämiellyttävää

Edellisessä raskaudessa minulla oli aikamoinen sokerihimo. Siitäkin huolimatta, että kulutin sokeria paljon joka päivä. Se tekee tutkitusti riippuvaiseksi. En leivo usein, harvemmin edes silloin kun tulee vieraita, mutta tuolloin saatoin syödä pellillisen mokkapaloja joka päivä tai suklaata. Nyt kun vertaa tähän raskauteen niin keho on jo tottunut toisenlaiseen balanssiin eikä huuda kyseisiä tuotteita. Se ei silti tarkoita ettenkö syö ollenkaan suklaata tai leivonnaisia. Yleensä kuitenkin olen juhlissa se joka santsaa suolaisia herkkuja. Makeita herkkuja on nykyään paljon helpompi syödä, koska tiedän että minun kohtuukäyttöä voi todella sanoa kohtuukäytöksi. Esimerkiksi limsaa en oikeastaan pysty enää juomaan, se on niin älyttömän makeaa!

 

Kyse on siis aika pitkästä projektista ja uudesta elämäntavasta, se ei kuitenkaan sisällä kieltämistä itseltä. Ehkä siinä piilee se juju! Huomaan kuitenkin, että tiiraan kaupassa minulle tuntemattomien tuotteiden ainesosaluetteloita ja joskus ne saattaa jäädä hyllyyn siksi, että sokerimäärä on ihan turhan korkea. Toivon, että lapseni saisivat myös irti tästä ajattelutavasta jotain, kuitenkin niin ettei heistä itsestä tunnu siltä, että jäävät jostain paitsi tai että makea olisi jokin hirviö mitä ei saa himoita ja tabu, josta ei saa puhua. Toivon, että tälläkin suunnalla pystyn ehkäisemään jotakin sekä omassa että lasteni elämässä. Esimerkiksi sokerihan on syöpäsolujen ravintoaine. Ikävintä on tietenkin ollut huomata se, kuinka esimerkiksi jäätelön syöminen vaikuttaa tosi pian negatiivisesti omaan vireystilaani. Tulee semmoinen romahdus, joka ei aiemmin ollut ihan tätä luokkaa. Tai sitten oli, mutta olin tottunut siihen tilaan päivän mittaan. 

Minulta kysellään välillä keinoja siihen, että kuinka sokerinhimon saisi selätettyä. Tämän paremmin en osaa kyllä vastata. Omalla kohdallani kyse voi olla siitä, että suolainen vain vetoaa minuun paremmin ja se yhdistettynä tietoiseen ajatteluun omasta terveydestä. 

______________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!

Kommentit

  1. Ketsuppia löytyy muuten nykyään sokerittomanakin! Tosin sehän ei ole todellakaan mikään must mihinkään ruokaan, mutta piti vain kommentoida, kun tälläisen huomion olen kaupassa tehnyt. Ja omaan jääkaappiini olenkin nykyisin ostanut aina sitä. Löytyy tosin harmi vain pienemmässä pullossa ja on toki kalliimpaa kuin tavallinen.

    Itse olen myös pyrkinyt vähentämään sokerin kulutusta. Esim. jogurtit ja viilit ostan maustamattomina ja mehu on sokeritonta. Limut olen niin ikään vaihtanut vissyyn ja Sodastreamilla tehtyihin juomiin. Jogurtin ja viilin kanssa menee hedelmät ja marjat sekä mehukeitto tai hillo. Välillä sokerittomana tai sokerillisena (vaikka käyttäisi sokerillista tai n. teelusikallisen verran hilloa, jää sokerin määrä silti paljon alhaisemmaksi kuin normi jogurtissa). Valiolta on muuten tullut kaksi vähäsokerista marjasosekeittoa, jossa sokeria on oikeasti aika vähän (8g/100ml?) eikä yhtään makeutusaineita. Puuron sekaan menee myös yleensä mehukeittoa ja marjoja, ei sokeria kuten ei teehenkään (tosin en sitä kyllä muutenkaan aina laittanut).

    Toki viikonloppuisin herkuttelen kohtuudella ja välillä töissä otan myös jälkkärin (erit. jos on lettuja tai omena-kaurapaistosta) tai leivon jotain, mutta silti. Osaksi johtuu laiskuudesta (t. diabeetikko), mutta osaksi on ihan tietoinen valinta (jonka tein jo ennen diabetestä). Loppujen lopuksi ei kovinkaan vaikeaa, vaikka vaatii toki tietoista työskentelyä ja pakkausten tutkimista kaupassa (no, minullehan se on pakko juttu viimeistään kotona).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oisko se ollut Meiran tms lisäaineeton jne. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit