Äidin lapsuus VS pojan lapsuus

Mammalandiassa pohditaan kesäkuussa yhteispostauksen voimin omaa lapsuutta verraten lapsensa lapsuuteen. Käy Instassa katsomassa lapsuuskuvia meistä vanhemmista. Mitä ajatuksia aihe minussa herätti?

Mitä haluan tuoda omasta lapsuudestani tähän päivään?

Haluaisin, että poikani sisäistää sen mitä luonto voi antaa. Toivon, että hän saisi mökkipaikastamme yhtä rakkaan kuin mitä se minulle on. Toivon myös, että hän saa paljon irti isovanhemmistaan. Minun ajatusmaailmassa he ovat perheenjäseniä eikä sukulaisia, joita nähdään vain juhlissa. Muistelen lämmöllä niitä kesiä kun pääsin moneksi kuukaudeksi mummolaan Joensuuhun. Olen viettänyt siellä aikaa jo todella nuorena, ehkäpä niin nuorena, ettei nykyajan äidit lastaan edes mummon hoiviin niin pitkäksi aikaa niin pienenä jättäisi. Ajat olivat silloin erilaisia ja elämäntilanteet. Niistä hetkistä on olemassa monta tarinaa, jota en itse muista, mutta joita mummoni viimeksi mökillä kertoi taas jo sadannen kerran.

 
Jos mieheltäni kysyttäisiin, niin hän haluaisi ottaa omasta lapsuudestaan palan veneretkiä ja saaristoa Emilion kokemuksiin. Siinä olisi ainakin koko perheen yhteinen harrastus. Toivonkin, että pystymme tarjoamaan lapsillemme mahdollisuuden harrastaa sitä mitä he haluavat. Minä ja pikkuveljeni kokeiltiin monia eri harrastuksia, jotkut eivät kantaneet kauas siitäkin huolimatta, että välineisiin oltiin panostettu. Itselleni mieluinen ja vuosia kestävä harrastus oli ratsastus, veljelleni se oli mopoilu. Ehkä olisi ollut mukavaa kun oma äiti olisi ollut mukana kokeilemassa lajeja. 



Mitä en ainakaan halua tuoda lapsuudestani näihin hetkiin?

Ehkä se, että mitään muita reissuja ei tehty kuin se ainainen mökille meno. Muistan kyllä, että käytiin kerran Puuhamaassa ja Tykkimäellä sekä joissain läheisissä kotieläinpuistoissa. Jonkin kerran kävimme myös laivalla, mutta esimerkiksi ulkomailla vain yhden kerran ja laskettelukeskuksessa ei kertaakaan, vaikka rahaa olisi kyllä ollut. Kylpylöissä me ei käyty koskaan, äitini ei halunnut, hän ei kaiketi viihdy uimapuku päällä koska hän ei edelleenkään ui tai ota aurinkoa. Aina kun lomaa oli niin muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin mökille meno. Itse tunnen, että haluan suunnitella lomat lasten mielenkiinnon mukaan. Jo tänä kesänä me tullaan käymään paljon eri paikoissa nimenomaan lapsen näkökulmasta ja ensivuonna Muumimaailma on pakko nähdä (se olisi minullekin ensimmäinen kerta)! 

 

Itse haluan olla vanhempana kannustava ja osallistuva. Haluan kertoa ja näyttää, että omia polkujaan saa seurata ja kaikki ei välttämättä ole mahdotonta. Aion opettaa, että matkustelu avartaa ja siihen saa laittaa rahaa. Haluan olla se, joka kokee lapsien kanssa ihan tavallisiakin elämyksiä. Vaikka isovanhemmatkin ovat tärkeitä, niin haluan itse olla se joka kyyditsee lapsia harrastuksiin ja kannustaa kilpailuissa, taputtaa kun lapsi hakee todistuksen lavalta ja loikoilee kanssani pihalla toimettomana vaikka pihahommiakin olisi. Vaikka juurikin edellämainittujen asioiden ansiosta minulla on tärkeitä muistoja edesmenneestä papastani.. Olen lisäksi juuri se vanhempi jonka kanssa voi hassutella! Haluan myös olla se vanhempi, joka ehtii pysähtyä, silloinkin kun ei ehtisi. Haluan, että he oppivat relaamisen jalon taidon. Joskus saa vain olla! Itse koen vielä tänäkin päivänä ahdistava sen, etten koskaan näe omaa äitiäni esimerkiksi istumassa aloillaan.

Varmaan moni vanhempi ajattelee, että haluaa varmistaa, että lapsensa saa jotain mitä itseltään jäi puuttumaan. Eikai siinä mitään pahaa ole. Muutos parempaan ei koskaan ole pahaksi, mutta on myös hienoa jos on jotain mitä haluaa siirtää sukupolvelta toiselle.  

______________________________

SEURAATHAN JO Facebookissa?

Tai hyppää mukaan INSTASSA!


MAMMALANDIAN blogit

Kommentit

Suositut tekstit